7. elokuuta 2016

Koulutusta ja kokeilua

Tuplapostauspäivä! Saapahan nämä roikkulit alta pois. Maanantaina aloitin uudessa työssä ja uuden aikataulun opettelu vie nyt tovin. Tämä viikonloppu on oltu vapaalla ja tästä eteenpäin mulla onkin ainakin sunnuntait poikkeuksetta vapaana - yay!

27.07. startattiin meidän voivottelut käymällä Kaustisilla harjoittelemassa möllitokossa. Jälleen kerran Costomaisen varmaa suorittamista muutamaa yllätyskämmiä lukuunottamatta. Yleisellä tasolla meidän heikkoudet koesuorituksessa ovat:
- Vire nousee, kun ei tulekaan palkkaa. Sinänsä ihan jees, mutta hankaloittaa rauhallisempia, keskittymistä vaativia liikkeitä, kuten tunnari, ohjattu nouto ja kaket.
- Kauneusvirheet, joita ei voittajaluokassa katsota enää läpi sormien: Vartalokontakti, vinoudet siellä täällä, ääntely.


Tuomarina voittajaluokassa toimi Henna Hautakoski ja olimme luokan ainut koirakko.

Paikalla makaaminen - 9½
Näistä ennen liikkeitä tapatuvista odotteluvaiheista en tykkää Coston kanssa yhtään. Videolta voitte huomata, miten koiran pää pyörii ja ajatus harhailee ihan jossain muualla kuin ohjaajassa. Riskinähän tässä on, että keskittyminen on edelleen muualla siinä hetkessä, kun pitäisi kuunnella käskyjä. Tällä kertaa Costo oli kuitenkin riittävästä hököllä. Jälleen kerran pää pyörii paikallaolon aikana, mutta tähän paikkikseen olen kuitenkin paljon tyytyväisempi kuin siihen, mitä tuo ilmensi IPO -kokeessa. Kärpästen napsimisesta nappasi tuomari puoli pistettä pois.

Kauko-ohjaus - 9½
Seiso-istu -vaihtoon en ole tyytyväinen, siinä tassutteli vähäsen, liikkumatta kuitenkaan niin paljoa paikoiltaan, että tuomari olisi asiasta huomauttanut. Puolikas piste pois vinosta loppuperusasennosta.

Ruutu - 0
Ruutu on meillä vielä keskeneräinen liike, enkä odottanutkaan kokeessa suuria onnistumisia sen suhteen. Hyvin kuitenkin merkkasi ruudun ja lähti etenemään, joskin usko loppui taas hetkellisesti kesken matkan. Jatkoi itsenäisesti ruutuun, mutta jäi harmillisesti liian lähelle etureunaa, jolloin maahan käskettäessä oli osittain ulkona ruudusta. Siitäpä syystä ei meille tästä pisteitä herunut.

Jäävät (seiso-istu) - 8
Pistevähennykset seuraamisen "kamaluudesta" ja ääntelystä. Seisomisessa huomasin videota katsellessani taas yhden tassuttelun. Tätä on nyt siis alkanut esiintyä enemmänkin, tietääpähän, mitä treenata.

Ohjattu nouto - 5
Tämä jäi harmittamaan. Tosi makeesti meni muuten, mutta palautus kusi. En tiedä, mikä aivopieru tuohon koiraan iski, kun se kesken matkan vain tiputti kapulan ja jäi siihen kuupoilemaan. Meillähän on vinon noudon palautuksen harjoittelun jälkeen kussut eteentulopaikka ihan täysin. En sitten tiedä, että onko sen korjailu aiheuttanut nyt sitten sen, ettei tuo hahmota enää senkään vertaa, mitä luoksetulossa/noudossa tehdään, kun ohjaaja alkaa lähestymään. Ääntelyä ja toisen noutokäskyn vuoksi siis huonot pisteet.

Tunnari - 0
Toinen harmituksen paikka. Tunnari on ollut meillä niin varma ja nätti liike. Sitten mennään ekoihin "kokeisiin" ja nollataan se... Himppasen liikaa oli viettiä, vähän lähti vauhdilla ja aavistuksen maisteli kapuloita. Otti nopeasti oman, lähti palauttamaan - tiputti puoleen väliin ja kävi hakemassa väärän kapulan tilalle! Sitäkään ei palauttanut kunnolla eteen, vaan tiputti.

Luoksetulo - 9
Vartalokontaktista ja vinoudesta taas sakotetaan. Ei muuta kommentoitavaa. :)

Metallihyppynouto - 8
Päivän ainut onnistunut nouto! Vähän turhan paljon oli lähdössä jousilla, hyppy olis saanut olla ilmavampi, ääntelyä, vartalokontaktia ja vinoutta taas...

Seuraaminen - 7
Noh, sitä meidän seuraamistahan se. Mutta jos sillä edes seiskaa saa virallisissa kokeissa, niin kelpaa. Liikkurilta oli meidän yllätykseksi lipsahtanut sivuaskeliakin kaavioon, vaan eipä tuo mitään. On kai niitä joskus harjoiteltu. :D Costolla pysyi vire tosi hyvin, vaan oltiinhan tuossa jatkuvasti kääntymässä, pysähtymässä tai muuttamassa nopeutta (versus PK), että onko tuo nyt ihmekään. Peruuttaminen meni tosi hyvin ja siitä saatiinkin kehuja!

Kokonaisvaikutus - 10
Kuulemma päivän ainut kympin kokonaisvaikutus. :) Kehuja tuli iloisesta suorittamisesta ja nopeasta ja napakasta suorittamisesta noinkin isolla koiralla. Lopputuloksena siis kolmostulos 198,5 pisteellä.

Vielä on siis työstettävää ennen kuin viitsii virallisiin kokeisiin mennä. Mutta ainakin vikalista on taas päivitetty. Heinäkuun alussa päivitettiin myös vinkkiviitosten varastoa Sari Jokisen tokokoulutuksessa. Tässä muutamia tipsejä:

- "Samanarvoisia leluja taskuun, yksi jätetään selkeästi etäpalkaksi, mutta palkka tuleekin yllättäen ohjaajalta." Oon tehnyt tätä muutamia kertoja ja tää toimii ainakin meillä ja, jos oikein ahkerasti tekis, vois kantaa vähän paremmin kokeessakin. Meillä ei etäpalkka oo koskaan oikein toiminut, ellei sitä jätetä aina vain taakse. Tällä kikalla oon saanut Costoa paremmin irti siitä kentän reunassa olevasta palkasta.

- "Kakeissa namit kankkujen viereen." Helpottamaan siis paikallaan pysymistä. Oon tästä namit viereen -tekniikasta kuullut aiemminkin, mutta aina oon aatellut, että ne on siinä jossain kyynärpäiden kohdalla, ellei edempänä. Muilla näytti toimivan!

- "Tunnarissa nameja kapuloiden sekaan, jotta koira aloittaa nenätyöskentelyn."

- Toinen meidän treeniaiheista oli ruutu. Vaikka oon yrittänyt treenata miten, tuntuu, ettei tuo vain kerta kaikkiaan hahmota koko ruutua. Nyt viime aikoina Coston maneeriksi on muodostunut lähteä kohti ruutua, mutta kaartaa siitä vasemman kautta ohi? Sari Jokinen ohjeisti meitä sheippaamaan ruutua, eli takana, keskellä, on kuvitteellinen alue, jonne tuon koiran haluan, tehdään läheltä, jokaiselta sivulta. Lähetetään koiraa ruutuun ja, kun se saavuttaa tämän kuvitteellisen alueen, palkitaan. Ei ole niin justiin, monenko mutkan kautta se koira sinne alueelle päätyy. Jonkinlaista tulosta tämä on jo tuottanut, mutta työstettävää vielä on. Matkaa olen pidentänyt vähitellen.

- Meidän toinen ongelmakohta oli luoksetulo. Se, ettei tuolla koiralla ole enää aavistustakaan, mihin sen pitäisi tulla, kun huudetaan tänne tai käsketään noutaa. Saatiin vinkiksi opettaa nenäkosketusta alustalla ja ottaa koko luoksetuloon uusi käsky. Fyysiset esteet eivät harjoitellessa tuottaneet minkäänlaista tulosta, Costo teki kaikkensa voidakseen kiertää esteet päästäkseen tekemään vinon luoksetulonsa. Tätä en ole vielä ehtinyt kunnolla ottamaan työn alle.

Jokohan ois tarinoitu tarpeeksi? Näkemisiin taas hetkeksi!

Herra uimamaisteri



Vihdoin löytyi aikaa videonkäsittelyyn ja kirjoittamiselle. On siis aika käydä läpi viime kuussa karkeloidut vepe -kinkerit!

Saatuamme heinäkuun alussa Kemissä SOVEn hyväksytysti läpi, päätin ilmoittaa Coston Ähtäriin alokasluokkaan molemmille päiville. Samalla tuli tehtyä pieni kesälomareissu, kun yövyttiin Valkeisen lomakylässä, käytiin Ähtärin eläinpuistossa ja maanantaina vielä Tuurissakin. Jani lähti mulle appariksi, mikä oli hirmu jännittävää, kun ehdittiin treenata yhdessä tasan kerran ja Janille se oli ensimmäinen vepeilykokemus ikinä. Hyvin tuo kepo kuitenkin hommansa hoiti ja saa lähteä koirahommiin mukaan jatkossakin. :D

Yllä olevasta videosta löytyvät tosiaan molemmat kokeet peräjälkeen. Ykköstulos tehtiin molempina päivinä (näin ollen siirto avoimeen luokkaan), eka päivänä 99p. (yksi miinuspiste maalilinjan ohittamisesta) ja 2. sija (eka sijalla valkkarinarttu, joka teki kyllä tosi hienon, mallikelpoisen suorituksen!), toisena päivänä sitten 100p. ja ykkössija! Eka päivän jälkeen asetin itselleni vaatimattomat tavoitteet: Ensisijainen tavoite oli saada ykköstulos, pisteistä viis. Toissijainen tavoite saada paremmat pisteet kuin eilen - eli tasan 100. :D  Kolmas tavoite oli tehdä oman uramme nopeimmat ajat ja neljäs tavoite sitten se luokkavoitto. Hurraa, kaikki tavoitteet saavutettu! :D

Ihan oli meidän näköiset suoritukset. Kokeissahan tuota saa etenkin veneessä pidellä tosissaan kiinni ja rannassa se huutaa kuin hinaaja. Varsinkaan huutamiseen en ole reeneissä alkanut puuttua mitenkään, kun ei sillä ole vepessä mitään merkitystä pisteiden kannalta, siinähän kiljuu. Veneessä pysymistä sen sijaan pitää treenata, sikäli mikäli mielii saada tuloksia vielä ylemmistäkin luokista. Siellä, kun ei enää ole apparia matkassa.

Ranta oli kokeessa hieman haastava. Costo ja tosi moni muukin koira pyrki maalilinjasta ohi vasemmalle kaislikkoon. Maalilinjan tuntumassa oli tosi matalaa, minkä vuoksi Costokin vaihtoi köydestä/hukkuvasta otetta, kun jalat osuivat maahan. Näistä ei onneksi tullut pistevähennyksiä. Sää oli muuten kuitenkin tosi hyvä ja tyyni. Suureksi yllätykseksi kumiveneestä löytyi perämoottori, joka ei onneksi koitunut Costolle minkäänlaiseksi ongelmaksi.

Eka kokeessa tosiaan irrotteli vähän köydestä rannassa juuri ennen maalilinjaa, tuli kuitenkin itsenäisesti loppuun asti. Hukkuvan toi maalilinjasta hieman ohi. Veti alunpitäenkin koko ajan vasemmalle, mutta jonkun verran sain ohjattua oikeaan suuntaan. Kuitenkin, kun jalat osui maahan, alkoi sitten kiskoa hukkuvaa peruuttaen ja peruutteli sitten ohi.

Toka päivä aloitettiin hienoisella aivopierulla, kun Costo veneestä hypyssä kesken uintimatkan kääntyi katsomaan takaisin veneelle. Jatkoi kuitenkin itsenäisesti matkaa rantaan. Hieman siinä alkoi jännittää, että mitähän kaikkea tuo tänään vielä keksii, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Veneen haun teki paremmin kuin edellisenä päivänä. Hukkuvan kanssa oli hieman ongelmia, kun Costo joutui uimaan hukkuvan alla. Jännitystähän tuon piti pitää yllä loppuun saakka, kun hukkuva tuotiin rantaan suoraan maalitolppaan, koira puoliksi toisella, puoliksi toisella puolella. Onneksi juuri etupää oli maalilinjan sisällä eli pistevähennyksiä ei tällä kertaa tullut. :D

Hyvillä mielin siis avointa luokkaa treenaamaan!


26. heinäkuuta 2016

2/3 iloa ja ylpeyttä

Reilu viikko sitten lauantaina koitti näytön paikka, kun Coston kanssa suuntasimme Haapavedelle treenien sijasta Juha Puurusen tuomaroimaan IPO2 -kokeeseen. Jännitys oli kova ja odottaminenhan se on kaikista pahinta. Päivä alkoi ykkösluokan jäljillä ja sitten koitti meidän vuoro.

Pieleenhän se meni. Jälki oli suuri pettymys. Vaikka vapusta eteenpäin ollaan treenattu uusilla eväillä ja treeneissä se on tuottanut merkittävää tulosta, ei tehty työ näkynyt kokeessa millään tavalla. Costo "työsti" jälkeä samalla otteella kuin viime syksynä ykkösen kokeessa - ellei jopa huonommin. Ennen lähetystä se kävi pyydetyn seisomisen sijaan istumaan, kuten ennen on tehty. Noh, ykkösen kokeessahan tuo ei ensimmäisen kulman jälkeen pysynyt jäljen päällä enää ollenkaan, tällä kertaa Costo pysyi kyllä jämptisti jäljellä, mutta ei sillä ollut mitään tekemistä jäljestämisen kanssa. Molemmat esineet jäivät ilmaisematta kunnolla (maahanmeno), vaikka tätä ei tapahtu treeneissä tyyliin koskaan ja esineet on Costolle se juttu, miksi se ylipäätään jäljestää. Costo toki pysähtyi ensimmäiselle esineelle seisomaan, mutta se oli pysähdellyt myös ennen sitä. Olin kahden vaiheilla, hyväksyäkö ilmaisu vai ei ja sitten koira jo jatkoikin matkaa. Toisella esineellä skarppasin ja lähdin kulkemaan kohti koiraa - jolloin se olisi vain jatkanut matkaansa, jopa huolimatta siitä, että onnistuin astumaan liinan päälle ja torppaamaan etenemisen. Tästä syystä viimeisenkään esineen ilmaisua ei hyväksytty.

Postauksen lopusta löytyvä video kannattaa huonosta kuvan- ja äänenlaadusta huolimatta katsoa. Tuomari puhuu arvostelussaan täyttä asiaa. A-osasta meille kertyi pisteitä "huikeat" 64 ja pahin pelkoni toteutui. Siinä hetkessä oli tosi kiva ajatella kokeen jatkamista, kun tulosta ei enää tulisi, vaikka mitä tekisi. Eniten harmitti se, etten yhtään osannut odottaa tällaista. Kuvittelin, että olemme edistyneet valtavasti, saaneet vihdoin korjattua sen, missä oli vikaa. Olosuhteet olivat helpot, viileä sää, kostea maasto, pitkä heinä. Olin uskaltanut sanoa jopa ääneen, että kyllä me ainakin 70 pistettä saadaan ja on ihan hyvä mahdollisuus saada jopa enemmän. No, ei ollut.

Itkuhan siinä pääsi. Mitä tässä enää voi? Tuntuu, että kaikki on jäljen suhteen jo kokeiltu, työtä on tehty aivan helvetisti. Tässä on tulos. Surullista, mutta meidän IPO -ura taitaa nyt ihan oikeasti kaatua tähän.

Varmaankin A-osasta lannistuneena olin jotenkin ihan varma, että tottiskin menee ihan persiilleen. Meillä kävi jälleen tuuri, kun B-osa suoritettiin kolmen porukalla, me pääsimme ensin paikkamakuuseen, sen jälkeen tauolle ja sitten taas suorittamaan. Paikkamakuu ei ainakaan nostanut mielialaani. Kyllä se siellä pysyi ja ihan hyvän arvosanankin taisi tuomari siitä antaa, mutta tässäkin Costo palasi aikaan kauan sitten ennen korjaussarjaa. Saman tien, kun käskin Coston maahan, sen pää kääntyi ja jatkoi pyörimistään säännöllisen epäsäännöllisesti koko suorituksen ajan. Ötököitä piti napsia ja lonkalleenkin köllähtää. Tauolla ollessamme taisin jo jollekin sanoa, että jos tottis menee muiltakin osin häneksi, niin meitä ei tarvitse puruihin enää odottaa itseämme nolaamaan tämän enempää.

Tästä syystä haluan kokeet aina kuvattavan. Vielä arvostelua kuunneltaessakin mulla on sellainen fiilis, että eikö tuo tuomari ole seurannut meidän suoritusta ollenkaan vai pitäisikö sen hankkia silmälasit? Suorituksen aikana koen, ettei koira ole yhtään mukana, ei pidä kontaktia ollenkaan, on haluton, kaikki on huonoa ja asennot vinoja, koira on hidas ja ääntelee, eikä palkkaudu laumalla ollenkaan. Videota katsellessa tilanne näyttää hyvin paljon toisenlaiselta - ei täydelliseltä suoritukselta, mutta hyvin paljon siltä, miltä se näyttää treeneissäkin. Eniten huomioni kiinnittyy Coston peräpäähän - tottiksen aikana häntä heiluu iloisesti ja heilahtaahan tuo villisti myös liikkeiden jälkeen, kun rinnasta rapsutellen kehaisen koiraani hienosta suorituksesta. Ja suorituksen loppua kohden tunnelma ei ainakaan lannistu.

Okei, seuraamisessa on kauneusvirheitä; Costo on liian edessä, välillä hieman poikittaa, kontakti uupuilee välillä. Hitaaseen kävelyyn siirryttäessä tyyppi luiskahtaa eteeni, henkilöryhmässä tekisi mieli vähän ihmetellä. Kuitenkin paikka pysyy kutakuinkin samana koko ajan. Jäävät Costo suorittaa kaikki samalla sykkeellä. Toteutus alkaa heti, mutta asennon loppuunvieminen kestää tovin. Jäädessä pää jälleen pyörii... Eteentulopaikka tuolla on nykyään aivan hukassa, mutta vinot istumiset edessä jäävät tänään tuomarilta huomaamatta (tai oikeastaan koira ei välttämättä ole vinossa, se vain tarjaoa itsensä mun vasempaan jalkaan, ei keskelle). Hyppyeste on ollut meille vaikea, yksissä treeneissä tuo ehti jo kieltäytyäkin hyppäämästä. Tällä kertaa paluuhypyssä kolahtaa. Noudoissa ei moittimista, energiaa saisi tuomarin mukaan olla lisää. Myös eteenlähetykseen olisi kaivattu lisää energiaa. Pisteitä kertyi hienot 92.

Coston kanssa harrastamisesta tuntuu löytyvän kolikon molemmat puolet. Se on hirvittävän suoritusvarma koira. Se tekee asiat samalla sykkeellä kerta toisensa jälkeen. Mutta kuitenkin se on tavallaan ensikertalaisen tekemä eli pohjakoulutuksen virheet näkyvät ja vaikuttavat vielä tänäkin päivänä.

Kaikesta ohjaajan angstista huolimatta "jouduimme" siis myös C-osaan. :D Ja kyllä kannatti! Totta kai se himskatin jälki harmittaa varmasti hamaan tappiin saakka, mutta voin kuvitella sitä murheen määrää, jos olisin jättänyt leikin kesken ja lähtenyt kotiin muistona vain hyvin hyvin perseelleen mennyt jälki. Murehtimaan ei ole paljon ehtinyt, kun on kuitenkin saanut B ja C -osiin olla niin tyytyväinen.

Piilonkierroissa Costo risteili yhteen väliin mun takaa (joka olis jäänyt multa täysin noteeraamatta, ellei tuomari olisi arvostelussa siitä minulle maininnut). Vitospiilo jäi harmillisesti kiertämättä, en tiedä oliko syynä minun videolta paljastunut jokseenkin pliisu ohjaus. Suorituksessa minut yllätti ihan täysin se, miten paljon tuo koira otti minusta häiriötä. Piilolla vartiointi keskeytyi hetkeksi, myöskin jälkivartioinneissa haukkui loppui itsestään minun saapuessa koiran viereen. Pakopaikalle siirtyminen on kamalaa katseltavaa, mutta sille ei ole toistaiseksi tehtykään mitään. :D Yllättävän paljon tuo myös pörisi purussa, mitä ei yleensä ainakaan tuossa määrin tee. Ykkösten suorituksia seuratessani minulle tuli täytenä yllätyksenä, ettei esim. sivukuljetuksessa saisi ensin käskyttää maalimiestä ja sitten koiraa, vaan kaiken tulisi tapahtua yhdellä käskyllä. Jollekin tuli tästä noottia, meille kuitenkaan ei. Sivukuljetukset on olleet meillä treeneissä vähän heikossa hapessa, kokeessa ne sujuivat hyvin. Pientä jännitysmomenttia piti sitten itse mennä lisäämään loppuun, kun "nukahdin" pitkässä liikkeessä ja jäin odottamaan tuomarilta lupaa irrotuskäskyyn ennen kuin muistin, että itsenäisestihän tuo tässäkin kohdassa annetaan. Siinä päivän tahmein irrotus, mutta ekalla lähti. :D Pisteitä 90.



Jos meidän IPOilut oli tässä, niin eipä ne ainakaan C-osaan kariutuneet. Putka järjestää syksyllä vielä yhdet kokeet, nyt pitäisi kaivaa jostain motivaatiota jäljelle ja pohtia, että pitäisikö vielä yrittää.

10. heinäkuuta 2016

Vesipelastukseen soveltuva




Vuoden ensimmäinen koe takana ja paremmin ei olisi voinut mennä! Lauantaina 02.07. suuntasimme Mervin ja Coston kanssa Kemiin vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen. Kokeen järjesti Kemin Seura- Ja Palveluskoirakerho ry., ylituomarina Jyrki Heino ja venetuomarina Heli Kelhälä.

Ihan aluksi täytyy kehua hyviä tuomareita ja koejärjestelyjä yleensä. Ratakin suunniteltiin sääolosuhteet huomioonottaen niin, että jokaisella koiralla oli mahdollisuus onnistua tuulisesta säästä ja virtauksesta huolimatta. Tuomari oli jämpti ja reilu ja ohjeisti meidät osallistujat hyvin. Päivä oli pitkä, mutta onneksi sää suosi. Myös apparimme Mervi toimi kokeessa oikein mallikkaasti, kiitos hänelle. :)

Costo otti varmaan itseensä mun jännityksestä, kuten aina kokeissa, mutta kaikenlaiset häröilyt se jätti onneksi itse koesuorituksen ulkopuolelle (esimerkiksi vierellä kulkeminen oli ihan käsittämättömän hankalaa mukamas). Normaalisti Costo pysyy veneessä vaikka pitelemättä, mutta tällä kertaa Mervi sai pitää ihan tosissaan kiinni. Veneen haussa ja hukkuvan pelastamisessa tuo huusi rannalla kuin hinaaja. Ja saatuaan hukkuvan rantaan, mulla oli täysi tuo saada tuo koira rannasta pois, huoli hukkuvasta oli niin suuri. :D

Seuraavat vepe -kinkerit olisi sitten alokasluokan merkeissä 23. ja 24.07. Ähtärissä. Toivottavasti saadaan se luokka kahlattua kertarytinällä läpi ja saadaan sitten loppukesä treenailla jo avoimen luokan liikkeitä - tai olla vaikka treenaamatta! Jani lähtee meille appariksi ja kokeiden välissä päästään treenaamaan kerran, joten ans kattoo. :D

Tämä kuukausi on meille oikein hullu heinäkuu. 16. päivä eli vajaan viikon päästä meillä on IPO -koe, jota varten ollaan nyt treenattu ahkerasti. Tämä viikonloppu kului Sari Jokisen TOKO -koulutuksessa. 27. päivä lähdetään Kaustisille möllitokoon kokeilemaan, miltä voittajaluokan liikkeet tuntuu käytännössä. Jos jonkinmoista jännittävää blogipäivitystäkin on siis tuloillaan sitä mukaan, kun ehdin kaiken tämän treenaamisen, työnteon ja kokeilujen lomassa niitä tuottaa - pysykäähän siis kuulolla. ;)

1. heinäkuuta 2016

Mitähän vielä? Osa 3

Sarjamme toistaiseksi viimeiseen osaan eli suojeluun olisi ehkä pitänyt paneutua hieman aikaisemmin, sillä koe häämöttää jo parin viikon päässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


JÄLKI

Tämä on mulle suojelukokeen osa-alueista se kaikkein jännittävin. Coston kanssa on tullut kokeiltua jos vaikka minkälaisissa kinkereissä, joten ainakin tottiksen osalta tiedän tasan, minkälaisia vinkeitä tuolla kokeissa on. Costo on suoritusvarma, joskin tunnetila on mitä on ja kauneusvirheitä sen myötä sattuu. Se on kuitenkin kuulolla, toteuttaa, mitä pyydetään, eikä mua juurikaan pelota, että se C-osuudella karkaisi hallinnasta. Joskushan tuo on kokeissa ottanut taiteellisia vapauksia, aiheuttamatta kuitenkaan sen suurempaa kaaosta. Jälki on kuitenkin se meidän heikoin lenkki, johan sen osoitti ykkösestä saadut hurjat 76 pistettä...
Tuukka Nikolan seminaarin jälkeen ollaan treenattu uusilla opeilla ja lisätty jäljelle paine. Meillä oli mahtava tilaisuus päästä oraspellolle treenaamaan eli pitkästä heinästä ei ollut koiralle tässä apua. Välillä Costo oirehti haastavaa maastoa haluttomuudella lähteä etenemään paalulta ja koko pellolle saapuminen oli melko vastahankaista. Näistä selvittiin ja meidän tasolla tuo on ajanut nyt helvetin hyvin. Korkealla nenällä ja välillä vain toista askelta, mutta hei - se pysyy jäljellä ja selviytyy jopa kulmista! Heinän kasvaessa päästiin toiselle pellolle, josta oli vasta tehty rehut. Uusia haasteita siis! Parhaimmillaan tuo on, kun heinä ei ole ihan lyhyttä ja maa on hieman kostea. Ykkösen kokeessa tuo syystä x jätti ensimmäisen esineen ilmaisematta (vaikka löysi sen kyllä), sen jälkeen ei ole ainutkaan esine peltoon jäänyt, ilmaisut ovat nopeat ja suorat. Tää on se Coston lempijuttu.

Riippuen vähän maastosta, tuulesta, kosteudesta, säästä... Kulmat on ehkä se suurin ongelma. Viime aikoina olen aika hanakasti puuttunut kulmissa laiskotteluun, pitäisi tehdä kokeenomainen jälki ja katsoa, että painuuko tuo huitshukkaan, jos kulman ylitykseen ei puutu vai osaako se korjata virheensä ja löytää vielä jäljen (ainakin vähän paremmin/nopeammin kuin ykkösen kokeessa). Pitäisi myös ottaa kymppiliina käyttöön ja uskaltaa jättäytyä kauemmas, viidessä metrissä on tullut nyt roikuttua. Vieraan tekemää jälkeä, vierailla esineillä, ei ole treenattu yhtään. Tätä pitäisi ensi viikolla koittaa.

Niin. Siitä vain koetta tekemään. Voi olla, että tuomari keskeyttää koko homman tai sitten voidaan saada meidän mittapuulla hyvätkin pisteet (yli 80?) - never know.


TOTTELEVAISUUS

Ampumista pitäisi harjoitella, ettei tule Costolle ihan puskista. Seuraaminen on ok, vähän painaa, käännökset voisi olla tiiviimmät, kokeessa varmasti ääntelee enemmänkin ja kontakti saattaa rakoilla.


Jonkin aikaa sitten Costo sekoitti jäävät keskenään pahasti, varsinkin istumisen ja seisomisen keskenään. Niitä on nyt hinkattu ja viime päivinä onkin mennyt hyvin. Muuten olen tosi tyytyväinen meidän jääviin, istuminen on hidas (nähtävissä videolla). Rauhatonhan tuo todennäköisesti kokeessa on (= pää pyörii). Luoksetulossa meillä on nyt muodostunut ihan ongelmaksi asti vinous, Costo tarjoilee itsensä mun vasemmalle jalalle, ei keskelle. Noh, tämä on tässä kohtaa aika pikkujuttu, ei välttämättä näy edes ulkopuolisen silmään ellei tötöile ihan tosissaan.

Kilosella kapulalla ollaan päästy treenaamaan kerran. Eipä siinä tainnut sen kummempaa olla, muutama kerta vielä alle, niin ei tule sekään ampumisen tapaan yllätyksenä. Vielä, kun ite muistaisi sitten tehä ne muut noudot pienemmällä kapulalla.... Hyppynouto on haasteellinen, metristä tuo menee yli lähinnä tuurilla. Hyppytekniikkaa on nyt hiottu se vähä, mitä mahdollisuuksia on ollut. Samaten A-este on meidän kentällä ollut aika loivassa kulmassa. Noh, kyllä se siitä yli menee, alastulo vain on melkoinen jysähdys.

Eteenlähetys. Lähtee ja lähtee lujaa, menee kauaskin ja käskystä maahan ripeästi. Samaa oireilua kuin luoksetulossa tosin, suoruus on niin kovin vaikeaa! P.S. Myös ruudun yrittää kiertää, sinnekään ei voi juosta suoraan...

Paikkamakuu menee todennäköisesti ihan hyvin, myös tässä pitää harjoitella vain ampumista. Mun ainoa huolenaihe on ötökät. Tuo kutisee muutenkin ja kammoaa ympärillään lenteleviä mitälie. Mäkäräiset, paarmat, hyttyset voivat hyvinkin koitua meidän paikkiksen kohtaloksi, paitsi jos tuo on purumoodissa siellä - sitten ei kiinnosta mikään. :D


SUOJELU

Piilonkierrot. Näissä voi mennä häneksi tai sitten ei. Nelospiilo on vaikein. Kolmosen jälkeen Costo suuntaa herkästi suoraan kutoselle, saattaa jättää nelosen kiertämättä muuten tai yrittää heti nelosen jälkeen kutoselle. Ainakin treeneissä on tässä tilanteessa ollut kuitenkin hyvin kutsuttavissa luokse ja ohjautuu siitä hyvin vitoselle. Josko näissä seuraavissa karkeloissa se kutospiilo kuitenkin löytyisi, toisin kuin ykkösessä. :'D
Costo vartioi tosi lähellä ja saattaa tökkiä hihaan. Viime treenissä tökki irrotuksen jälkeen maalimiestä vatsaan. On haltuunotettavissa, mutta perusasento voi jäädä hieman vajaaksi. Pitkään, jos haukkuu, voi puhti loppua kesken. Irrotukset on hieman tahmeat.

Selkäkuljetus sujuu hyvin. Mulla on lähinnä ongelmia pitää etäisyys maalimieheen viidessä askeleessa, jään aina munimaan omiani kauemmaksi. Sivukuljetuksessa Costo hieman rönsyilee, pyrkii hieman liikaa maalimiehen eteen. Mulle tää on myöskin vaikea liike, en vaan osaa hahmottaa, että milloin koira on liian edessä ja milloin se työskentelee juuri niin kuin tässä liikkeessä pitääkin.

Siinäpä ne. Tekemistä ja varsinkin sitä hienosäätöä ja suoritusvarmuuden hakua on vielä, mutta näilläkin eväillä olen jo ihan luottavaisin mielin. Nyt voin siirtää ipoilut pariksi päivää aivojen perimmäiseen sopukkaan muhimaan ja keskittyä vepeen. Huomenna meillä on soveltuvuuskoe Kemissä, johan jännittää! Alla videota meidän treeneistä parin viikon takaa: